MYRSKY TOIMII VEDELLÄ
Kesäteatteri: Itsensä likoon laittamista Vesikiertueella
Teatteri-Traktori
William Shakespeare- Myrsky
Teatteri-Traktori kiertää Maaseudun Sivistysliiton ja kumppaneiden Vesikiertueella esittämässä kesän päätuotantoaan. Shakespearen Myrskyä.
Koko illan näytelmää esitetään päivätapahtumien yhteydessä tai erillisenä iltatapahtumana. Yleensä näytöksen tarjoaa kunta tai joku muu paikkakunnan yhteisö, jolloin katsojilla on esitykseen vapaa pääsy.
Niin oli viime torstaina Rääkkylän Paksuniemessäkin, kun koleassa iltapäivässä puupenkeille katse kohti rantaa asetuttiin. Lisäistuimiakin jouduttiin noutamaan.
Ohjaaja Tomi Kervinen hauskuutti yleisöä kertomalla, että noin 400-vuotiasta tekstiä on reippaasti lyhennetty, mutta on siinä vielä katsojillekin istumista.
Jälkeenpäin on helppo todeta, että siinä taisi paljastua koko esityksen huterin paikka. Ei niin, että esitys olisi liian pitkä ollut, mutta henkimaailman tulkintaa olisi ehkä pitänyt tuoda paremmin tähän päivään.
Väliajalla poistuneet menettivät parhaan puolituntisen, sillä loppua kohti meno tiivistyi niin, että tarttumapintaa oli enemmän.
Nuorten näyttelijöiden roolisuoritukset olivat laidasta laitaan loistavia. Erityisen vaikutuksen teki Katriina Hassinen, joka hallitsi myös liikkeensä päästä varpaisiin.
Toisaalta puvustus, joka myös Hassisen käsialaa, tuki yksinkertaisuudessaan parhaiten juuri hänen roolityöskentelyään.
Parasta oli vesielementin käyttö. Nuoret näyttelijät laittoivat itsensä alusta asti sananmukaisesti likoon, kun haaksirikkoutuivat rantaveteen. Siitä sitten pari tuntia märkää ja kylmää kyytiä.
Vähän pelotti, että katsojien viereen varatuille vesisankoille paljastuu joku liiankin roiskiva tehtävä, mutta ne saivat lopussa järkevän, turvallisuuteen liittyvän selityksensä.
Nuorten into ja rooliinsa antautuminen oli esimerkillistä, ei mikään helppo tehtävä joka esityksessä vaihtuvissa olosuhteissa.
Myrskyyn luontuu luonto tärkeimpänä lavasteena, mutta toimivat maalatut levytkin. Niiltä löytyivät myös niin yhteislaulun sanat kuin lopputekstitkin.
RIITTA MIKKONEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti